That was the day i put your picture aside and swallowed the fact that our dream had died

On se outoa että minä, maailman positiivinen ihminen, on tällä hetkellä niin allapäin. Mulla on joku ihmeen angsti päällä koko ajan vaikken edes aina tiedä mistä angstaan. Elämässäni on viime vuoden aikana tapahtut aika paljon suoraan sanottua paskaa ja en oo aikaisemmin törmännyt näin paljon vastoinkäymisiin. Alkaa tuntua siltä että kaikki katuu pikku hiljaa niskaan. Nämä fiilikset ovat mulle aivan uudet enkä tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Yritän ajatella positiivisesti, niinkuin aina teen, mutta edes se ei tällä hetkellä näytä tepsivän. Kesä tulee ja tulen olemaan duunissa koko ajan. Parhaat frendit lähtee ulkomaille pidemmälle ajalle ja ne jotka jää stadiin ovat myöskin töissä. En tuu näkemään opiskelufrendit pitkään aikaan ja sekin harmittaa. Käytiin viime viikolla viikon ajan Uppsalassa Historicuksen kanssa ja voin rehellisesti sanoa että se oli yksi mun elämän parhaimmista viikoista. Nyt sekin on ohi.

Sori angstaamisesta mutta en halua olla, enkä ole, se perus Facebook elämä-on-perseestä huomionkipeä valittaja joten ajattelin että tämä on varmaan parempi paikka tällaiselle. Minusta huomaa yleensä todella helposti jos kaikki ei oo hyvin, joten tänään laitan mun pokerface naamaan ja siihen se jää kunnes kaikki on hyvin taas. Onneksi on ihanat frendit ja duunikaverit jotka eivät edes tiedä mun angstaamisesta koska osaa piristää mua niin hyvin vain olemalla mun frendit. Ja sitten tietysti mun parhaat ystävät jotka tietävät tästä mutta eivät sano mitään koska ne tietävät että parasta mitä ne voi tehdä on vaan olla kanssani sanomatta mitään koska olen sellainen että puhun itse niille silloin kun siltä tuntuu.

Tässä teille pieni avautuminen näin keskiviikon kunniaksi! Onneksi on edes hieno sää hihi.