tiistaina, toukokuuta 29, 2012
We're going down in a spiral to the ground, noone's gonna save us now
Lauantaina oli kivaa, mutta illan päätteksi hukkasin lompakkoni. Luulen että se jäi taksiin (mähän maksoin matkani?) mutta kun olen yrittänyt soittaa löytötavaratoimistoihin mun puhelut eivät mene läpi. Istun tällä hetkellä bussissa matkalla poliisin löytötavaratoimistoon minne takseihin unohtuneet tavarat yleensä viedään. Blääää..... Sen jälkeen kampaajalle ja illemmalle sitsaamaan Senaatintorille 900 hengen voimin! Jäiks!
lauantaina, toukokuuta 26, 2012
Kesä on melkein täällä
Nyt odotellaan vaan että illatkin lämpenisi kunnolla! Tänään oon menossa Historicuksen kevätlounaalle ja illalla katotaan EUROVIISUT cesun luona! Oon ollit hardcore euroviisu fani lapsesta lähtien, niin hyvä fiilis kilpailu ettei mitään rajaa! Tällä hetkellä istun metrossa menossa Sörkän Heinon tukkuun Humanisticumin kanssa. Shoppailaan ruokaa suursitsejä varten, mutta siitä lisää myöhemmin! Pusipusi.
keskiviikkona, toukokuuta 23, 2012
Uppsala 15.5-21.5.2012
Aaaaaah, ai että oli ihana reissu!!! Olen niin iloinen siitä että mulla on ollut tällainen onni mun opiskelukavereiden suhteen, ne ovat nimittäin maailman parhaat. Kun tekee tällaiset reissut yhdessä niin kaikkiin pääsee tutustumaan niiiiiin paljon paremmin. En vaan voi olla hymyilemättä. Suosittelen ehdottomasti lähtemään mukaan jos teillä vaan on tilaisuus lähteä ulkomaille opintomatkalle!!!
Viikon aikana juhlittiin, naurettiin, tutustuttiin kaupunkiin ja sen historiaan, tutustuttiin toisiimme, itkettiin, naurettiin enemmän, juhlittiin enemmän ja nautettiin toisistamme ja seurastamme. Kaikki piti reissun aikana pienen esitelmän, itse kerroin Erik Geijeristä joka on mm toiminut Uppsalan yliopiston rehtorina 1800-luvulla. Uppsalassa oli hauskaa lähteä juhlimaan, siellä sijaitsee nimittäin Ruotsin ainoat lailliset opiskelijabaarit. Kaikki juomat 2-5€ (50 kruunuu maksoin mega mojito drinkistä) ja meno mikä parhain. Kun oltiin siellä juhlittiin Ruotsin suurin opiskelijatapahtamu nimittäin Vårbalen.
| Hampaat vähän vinossa vielä:-D |
| Pelleilin museossa:-D |
![]() |
| Tilasin Jeffrey Campbellin Lita:t pari viikkoa sitten, muilla korkokengillä en kävele vähään aikaan:-D |
![]() |
| Historicuksen hallitus, isoisoiso sydän. |
![]() |
| Matkalla vårbalenin jatkoille. |
![]() |
| Matkalla kotiin:-D |
![]() |
| Laivalla, ready to party(again)! |
Kuten aikaisemminkin kirjoitin, viikko Uppsalassa oli parhautta. Ensi vuonna lähdetään Historicuksen kanssa Istanbuliin!!! Ihan huippuu. Nyt ajattelin katsoa vähän Locked up abroad:ia (maailman siistein sarja btw) ja sen jälkeen nukkumaan taas. Tuutorihommia kutsuu jo kymmeneltä ja sen jälkeen lähden illaksi duuniin. Mushmush!
That was the day i put your picture aside and swallowed the fact that our dream had died
On se outoa että minä, maailman positiivinen ihminen, on tällä hetkellä
niin allapäin. Mulla on joku ihmeen angsti päällä koko ajan vaikken
edes aina tiedä mistä angstaan. Elämässäni on viime vuoden aikana tapahtut aika paljon suoraan sanottua paskaa ja en oo aikaisemmin törmännyt näin paljon vastoinkäymisiin. Alkaa tuntua siltä että kaikki katuu pikku hiljaa niskaan. Nämä fiilikset ovat mulle aivan uudet
enkä tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Yritän ajatella positiivisesti,
niinkuin aina teen, mutta edes se ei tällä hetkellä näytä tepsivän. Kesä
tulee ja tulen olemaan duunissa koko ajan. Parhaat frendit lähtee
ulkomaille pidemmälle ajalle ja ne jotka jää stadiin ovat myöskin
töissä. En tuu näkemään opiskelufrendit pitkään aikaan ja sekin
harmittaa. Käytiin viime viikolla viikon ajan Uppsalassa Historicuksen kanssa ja voin rehellisesti sanoa että se oli yksi mun elämän parhaimmista viikoista. Nyt sekin on ohi.
Sori angstaamisesta mutta en halua olla, enkä ole, se perus Facebook elämä-on-perseestä huomionkipeä valittaja joten ajattelin että tämä on varmaan parempi paikka tällaiselle. Minusta huomaa yleensä todella helposti jos kaikki ei oo hyvin, joten tänään laitan mun pokerface naamaan ja siihen se jää kunnes kaikki on hyvin taas. Onneksi on ihanat frendit ja duunikaverit jotka eivät edes tiedä mun angstaamisesta koska osaa piristää mua niin hyvin vain olemalla mun frendit. Ja sitten tietysti mun parhaat ystävät jotka tietävät tästä mutta eivät sano mitään koska ne tietävät että parasta mitä ne voi tehdä on vaan olla kanssani sanomatta mitään koska olen sellainen että puhun itse niille silloin kun siltä tuntuu.
Tässä teille pieni avautuminen näin keskiviikon kunniaksi! Onneksi on edes hieno sää hihi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)









